Sima - receita de bebida refrescante

Sima é uma bebida fresca e aqui tipicamente feito para celebrar o 1. de Maio mas é também muito refrescante bebida do verão! Não é uma bebida exatamente tradicional porque os limãos não crescem na Finlândia, mas são importados aqui desde cerca ano 1900. 

Açucar aqui é fabricada da beterraba, sempre refinado e por conseguiente é branco e cristalizada. Açucares e xaropes escuros da cana são importadas. Sima é feito com que chama-lhe "fariinisokeri", é açúcar marrom e granulado mas mole, mistura de açucar local e um pouco melaço importado. Se você quiser sima mais suave e fácil de beber, use mais açúcares brancos. Por menos doce bebida, reduze total quantidade de açúcares. Usando apenas açúcares escuros resulta em sabor pouco amargo. Não é possível substituir açúcar com mel, por que mel fermentar dificilmente.

Sima [sĭma] 

precisa uma panela grande pelo menos 4 litros e garrafas limpas com tampas
4 litros de água
220 g açúcar refinado e 30 g melaço, ou substitute com 250 g açúcares demerara e mascavada
250 g açúcar refinado
suco de um grande limão ou dois limões
1/5 colher de chá (um pedaço de tamanho de duas sementes de limão) de fermento fresco (mesmo com o que fizer pão)
açúcar refinado
uvas passadas

Ferva metade da água e despeje sobre os açúcares. Adicione o restante da água e o suco de limão à panela. Deixe esfriar até a temperatura de líquido é bem pelo fermento, cerca 37 C°. Dissolva o fermento em uma gota de líquido e misture com o resto na panela. Cobre com uma toalha e tampa e deixe a temperatura ambiente até mais tarde.
Engarrafe no próximo dia. Adicione 1 colher de chá de açúcar e algumas uvas passadas por garrafa (duas passas por garrafa de meio litro, cinque por garrafa de dois litros).
Nota: A pressão na garrafa aumenta à medida que a fermentação continua, portanto, não use uma tampa estanque. Afrouxe tampas um pouco ou lembre-se despressurizar garrafas duas vezes por dias.
Deixa garrafas à temperatura ambiente (22 C°) por cerca de 3 dias ou leva na geladeira (6 C°) por cerca uma semana. Sima está pronta quando as passas sobem à superfície. Transfere para geladeira e beba em cerca de uma semana.

Ananas ja kookos -tonkakku

Laita edellisenä päivänä kaksi tölkkiä kookosmaitoa jääkaappiin pohja ylöspäin seisomaan. Laita tyhjä vatkauskulho ja vispilät jääkaappiin jäähtymään. Valmistele  22 cm halkaisijaltaan irtopohjavuoka laittamalla pohjalle leivinpaperi ja reunoille kelmua. Jos ei kaipaa pätkääkään makeutta niin makeutukset voi jättää pois. Vähän keskeneräinen ohje, mukailtu Hannamari Rahkosen Trooppisesta kevätkakusta. Tässä kokeiluerän jälkeiset parannusehdotukset.
Kookoskermavaahto: Ens kerralla lisäaineeton kookosmaito, josko erottuis paremmin liejuinen osa ja kiinteä osa. Todennäköisesti lesitiini paransi vaahdon kestävyyttä tarjoillessa ja käsitellessä vaikka vaahto vähän lötsähtikin lopulta. Vois kokeilla isomman annoksen lesitiiniä, ehkä 1 rkl...
Ananaskiisseli: Tää ei ollu tarpeeks psylliumia, tuli vähän heterogeeninen eikä kovin kiisselinen koostumus vaikka sakenikin hieman. Ehkä ens kerralla pektiinin kanssa?

Ananas ja kookos -tonkakku

Pohja:

1,5 dl kookospähkinävoita (200 g kuivia kookoshiutaleita blendattuna noin 20 minuuttia kunnes tahnaa sekä ripaus suolaa)
1,5 dl kuivia kookoshiutaleita
0,75 dl ananasmehua
1 rkl tönkköä hunajaa
1 tl vaniljauutetta

Lämmitä mehua vähän, sulata siihen hunaja ja vaniljajauhe/uute. Lisää hiutaleet ja anna turvota hetken. Sekoita mukaan vielä kookospähkinävoi ja painele seos sen jälkeen valmisteltuun irtopohjavuokaan. Laita jääkaappiin.

Ananaskiisseli:

2 pientä tölkkiä ananaspaloja tai renkaita
0,5 dl ananasmehua
1 sitruunan mehu
1 tl psylliumjauhetta
2 rkl vaaleaa hunajaa

Ota tölkeistä liemi, lisää siihen sitruunan mehu, ananasmehu ja makeutusta sopivasti. Sekoita joukkoon psylliumkuitu ja ananaspalat, anna kuitujauheen turvota ainakin 10 minuuttia. Anna jäähtyä jääkaapissa ennen vaahdon tekoa etenkin jos lämmitit lientä.

Kookoskermavaahto:

2 tlk jääkaappikylmää kookosmaitoa ja niistä otettu kiinteä osa talteen
1 tl (soija)lesitiiniä
jauhemaista steviaa tai vastaavaa makeutusainetta maun mukaan

Avaa kylmät tölkit ja kauho litkuinen osa talteen johonkin astiaan ja käytä muuhun ruuanlaittoon. Lusikoi kiinteä osa kylmään vatkauskulhoon ja lataa vatkain jääkaappikylmillä vispilöillä. Vispaa kookoskerma vaahdoksi. Lisää vatkaten lesitiini sekä steviajauhe.

Ota vuoka jääkaapista ja lusikoi pohjalle puolet kookoskermavaahdosta, sitten ananaspalat ja -kiisseli. Lusikoi pinnalle loppu kookosvaahto ja mahdolliset koristeet. Laita vuoka ainakin pariksi tunniksi pakkaseen jähmettymään. Tarjoile viileänä, pidä mahdollisuuksien mukaan kylmänä muttei jäisenä.

Maidoton toffee kookoksesta

Projekti sarjassa kemiallisia kokeiluja korvikkeiksi. Millä korvata eläinten maito toffeessa, millä korvata pulla pullakahveilla, millä korvata silkka tuuri kinuskinkeitossa... esimerkiksi kookoksella ja sokerin kidemuotojen fysikaaliskemiallisten ominaisuuksien opiskelulla.

Salmiakkilakritsikookosfudge

Kookostoffee ja  salmiakkilakritsikookosfudge

4 dl kookoskermaa, rasva% 23
4 dl taloussokeria
4 rkl glukoosisiirappia

Laita kattila kylmälle liedelle, mittaa ainekset kattilaan ja ala lämmittää aineksia puulastalla tai  -haarukalla sekoittaen kunnes sokeri on sulanut. Jatka kiehuttamista keskilämmöllä, 3 tai 4, välillä sekoitellen. Kattilan reunoilta voi kiehuttamisen aikana pestä sokerikiteitä pois pullasudilla. Anna kiehua kunnes lämpömittari näyttää sekoittaessakin 112 °C ja liemi on saanut väriä sekä alkanut irrota reunoista. Ota sivuun liedeltä ja anna jäähtyä sekoittamatta hetken kunnes toffee on noin 100 °C. Kaada varovaisesti puolet massasta leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (johon on ripoteltu kardemummaa ja merisuolahippuja). Älä kaavi sekaan reunoja ettei mukaan mene siemenkiteitä, jotka aloittaisivat kiteytymisreaktion ja muuttaisivat koostumuksen.


Lisää lopun puolen sekaan kattilaan:

1 tl ammoniumkloridia
1 tl lakritsijuurijauhetta

Sekoita voimakkaasti hetken, kunnes toffee menettää kiiltoaan niin saat fudgea. Kaada toiseen vuokaan jäähtymään. Anna vuokien jäähtyä hitaasti ja liikkumatta.

Toffee on jäähdyttyään venyvää ja sitkeämpää, fudge taasen olisi tarkoitus saada hienoisille kiteille murtuvaksi makeiseksi.

I kokeiluerä, vasemmalla toffee ja oikealla fudge. Huomattava ero kiillossa ja paksuudessa.

Tuloksia
I kokeiluerä: Toffee jäi vaaleaksi, kiiltäväksi ja sileän liukkaaksi solahtamaan suusta alas, mutta oli ilahduttavan voisen makuista. Massa alkoi kiteytyä kardemummahippujen kohdalta, mutta enimmäkseen venyvänä tarttui leikattaessa silti mahdottomasti veitseen. Voisi kokeilla keittää tukevammalle kuula-asteelle, esim. 116 °C. Pullan korvikkeeksi kardemumman ja merisuolahippujen lisääminen oli hyvä idea, mutta koska kiteytyminen alkoi niistä ja suu olisi kaivannut enemmän purutuntumaa, niin voisi samantein yrittää ennemmin fudge tehdä kardemumma-merisuolamaustein. Fudge onnistui rakeisuudeltaan ja tarjosikin hyvän suutuntuman ja puruvastetta. Maku oli melko suolainen ja juurevalakritsinen, koska massassa ei ollut mitään mentolista tai aniksista maustetta lisäksi.

Makeat punapapu-pähkinäpallerot

Aasialaiseen tyyliin tahmeasta riisijauhosta sekoitetulla taikinalla päällystettyjä, punapaputahnalla ja saksanpähkinärouheella täytettyjä, höyrytettyjä pulleroita. Nitkeän natkea koostumus, vähänniinkuin japanilaisten mocheissa, mutta mantelilla ja saksanpähkinällä saatu vähän enemmän länsimaiseen suuhun sopivaa rakennetta. Kokeilussa tekniikkana höyrytys ja muuten uutena tuttavuutena tahmeariisijauho.

Höyrytetyt makeat punapapu-pähkinäpallerot

12 kpl

Taikina:
2,5 dl jauhoja tahmeasta riisistä (sticky tai glutinous rice flour)
1 tl leivinjauhetta
0,8 dl mantelijauhoa
2 rkl tomusokeria
ripaus suolaa
kylmää vettä, noin 5 rkl

Täyte:
2 dl saksanpähkinärouhetta
1,5 dl makeutettua punapaputahnaa (azuki-paputahnaa, koshian- tai sweetened smooth paste -tyylistä, peltitölkissä tai muovipussissa)

Muuta:
12 isompaa saksanpähkinäpalaa koristeeksi
12 leivinpaperipalaa palleroiden alle, noin 5x5 cm
kerroskattila, bambuhöyrytin tai muu höyrytin

Yhdistä täytteen ainekset yhdessä kulhossa. Sekoita taikinan jauhemaiset aineet keskenään toisessa kulhossa. Lisää vettä aluksi useampi ruokalusikallinen ja sitten tarpeen mukaan. Vaivaa taikinaa, niin että saat kaiken veden imeytymään tasaisesti, noin 5 minuuttia. Lisää vettä tai jauhoja tarvittaessa. Taikina on valmista, kun se muistuttaa muovailuvahaa, eli ei murene eikä tartu käteen.

Jaa taikina 12 osaan, jotka pyörität palloiksi. Pidä pallot kostean liinan alla. Kaulitse yksi pallo litteäksi letuksi ja annostele sille nokare täytettä. Sulje täyte taikinan sisään ja muotoile palleroksi. Aseta pallero sauma alaspäin leivinpaperipalasen päälle. Paina pintaan koristeeksi isompi pala saksanpähkinää. Arvioi, montako palleroa mahtuu höyryttimeen yhtäaikaisesti. Tee palleroita satsi kerrallaan, ja höyrytä noin 20 minuuttia.

Jos käytössä on kerroskattila, niin laita pari senttiä vettä alimpaan kattilaan ja pistä kansi päälle kunnes vesi kiehuu. Tarkista, ettei kiehuva vesi yllä höyrytysosaan asti. Aseta pallerot höyrytysosaan leivinpapereineen niin, etteivät ne kosketa toisiaan. Kun vesi kattilassa kiehuu kohtuu reippaasti, aseta höyrytysosa väliin kannen alle. Höyrytä noin 20 minuuttia, tai kunnes taikinasta kuultaa täyte läpi. Ota sitten höyryosa pois välistä ja nosta pallerot sivuun leivinpaperinsa kanssa. Anna jäähtyä kuvun tai tarjoiluastian löyhästi asetetun kannen alla. Tarkista aina välillä, että kattilassa on tarpeeksi vettä tuottamaan höyryä, laita lisää vettä tarpeen mukaan ettei kiehu kuiviin.

Tarjoile jäähtyneenä vihreän teen seurana. Voidaan pakastaa.

Zuppa Inglese - italialainen jälkiruoka, italian dessert

Italialainen jälkkäri, also in english. Tämän tulee maistua kunnolla alkoholille, joten jälkiruoka ei sovi lapsille. Tee kaksi pohjaa erikseen jäähtymään, ja sitten kiisselit. Kokoa mieluiten läpinäkyvään vuokaan. Anna levätä jääkaapissa yön yli tai ainakin useampi tunti.

Gluteeniton, kohtuullisen vähän hiilihydraatteja (käyttäen makeutusaineita ja vähemmän hedelmiä). Pohjina voi toki käyttää myös tavallista kääretorttupohjaa tai savoiardikeksejä, jos tärkkelys ei pelota. Jos vierastaa alkoholia tai haluaa sitä vähemmän, niin tämän voi tehdä myös täysin ilman pohjia. Silloin kiisselit valutetaan kulhoon päällekkäin, ja väliin ripotellaan hedelmäpalat. Juuri ennen tarjoilua päälle vispataan kermavaahto, joka maustetaan vaniljasokerilla, tai alkoholilla.

Kuvan versiossa Zuppa Inglese on tehty ilman kakkupohjia

Zuppa inglese 

Pohja: (yksi pohja, tee kaksi, paista erillään)
100 g mantelijauhoja
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
6 munaa
6 rkl kiteistä/jauheista makeutusainetta (kidesokeri, canderel-jauhe, erytritoli)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele tai vuoraa leivinpaperilla vuoka. Pane jauhot kulhoon ja sekoita niihin suola ja leivinjauhe. Riko munat toiseen kulhoon, lisää makeutusaine ja vatkaa seosta 8-10 minuuttia sähkövatkaimella kunnes vaahto on paksua ja vaaleaa. Sekoita jauhot vaahtoon kahdessa osassa kevyesti nostellen. Paista uunin alaosassa 30 minuuttia tai kunnes kauniin ruskea ja tikulla koitettaessa kypsä. Anna kakun jäähtyä.

Kiisselit:
6 dl täysmaitoa
6 dl vispi- tai kuohukermaa
8 keltuaista
8 rkl kiteistä/jauheista makeutusainetta (kidesokeri, canderel-jauhe, erytritoli)
3 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
80 g tummaa suklaata, jossa on tyyliin 70% kaakaota
kanelia
vaniljasokeria tai -esanssia
appelsiini, siitä kuori

Sulata suklaa yhdessä kulhossa. Raasta toiseen kulhoon appelsiinista kuori. Laita maito ja kerma isohkoon kattilaan, ja kuumenna kiehumispisteeseen. Vispaa keltuaiset ja makeutusaine kunnes vaahto on paksua ja vaaleaa. Kaada kuuma kerma-maito ohuena norona keltuaisvaahdon sekaan koko ajan vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen munakermaseosta, kunnes se sakenee. Seosta ei saa keittää tai se juoksettuu. Jos näin käy, ota pois levyltä ja vatkaa vimmatusti. Kiisselin pitäisi olla niin paksua, että se lusikan kuperalta puolelta ei valu kun sormella vetäisee viivan kiisseliin. Jaa kiisseli suklaa- ja appelsiinikulhoihin. Lisää suklaakulhoon kanelia ja appelsiinikulhoon vaniljaa, vatkaa kumpainenkin sekaisin.

Kokoaminen:
200 g kuivattuja, sokeroituja hedelmiä paloina (sukaatti, kirsikka, appelsiini, kakkuseos)
Alchermes-likööriä, appelsiinilikööriä, punaista vermuttia, amarettoa tai tummaa rommia
vaaleaa rommia
vettä

Leikkaa mantelipohjat paloiksi. Tee likööristä, vaaleasta rommista ja vedestä sopivan vahvuinen seos. Kasta yhden pohjan palat nopeasti kummaltakin puolelta nesteessä ja lado vuoan pohjalle. Kaada päälle appelsiinikiisseli ja ripottele sille suurin osa hedelmistä. Kasta toisen pohjan palat samalla tavoin nesteessä ja lado appelsiinikiisselin päälle. Kaada sitten suklaakiisseli päällimmäiseksi. Nosta jääkaappin kostumaan.

Tarjoilu:
pieni osa kuivatuista hedelmistä
suklaarouhetta
4 dl vispikermaa
makeutusainetta
jotain em. alkoholia tai vaniljasokeria

Tee juuri ennen tarjoamista. Vatkaa kerma, mausta sokerilla/makeutusaineella ja alkoholilla. Levitä kuorrutteeksi . Ripottele loput hedelmät ja suklaarouhe koristeeksi.

---

Lumihalkokakku

Lumihalkokakku: torttupohjien välissä kirsikkahilloa, omenasosetta ja teekiisseliä. Kuorrutettu pehmeällä salmiakkimarengilla, päällä pari tuoretta kirsikkaa!

Mitä sun päässä oikein liikkui?! - Liian teknistä. - Anna jo se resepti (Pun intended)

Mistäs tää ny lähtikään ... siitä, että tilattiin läksiäisiin isompi kaakku. Oletettu osanottajamäärä 30, joukossa tietty kaikenmaailman ruokavammaisia. Kaikkien vammoja ja nirsotuksia ei voi ottaa huomioon, mutta pikaisella gallupilla maito kaikkinensa oli useammalle ongelma. Kakussa kantavaksi ajatukseksi täten tuli, että halusin tehdä maidottoman täytekakun. Siitä sitten miettimään, että milläs ilveellä semmonen kakku rakennetaan. 
Kakkupohjan valinta on iisi, tavan kääretorttu/sienikakkupohja on ihan luontaisesti maidoton. Sen saisi kaitte gluteenittomanakin tehtyä. Täyte helppo: mikä tahansa hedelmä tai marja, soseena, hillona, marmeladilla jnejne. Kostutuksessakin valinnanvaraa riittää; mehua tai viunasta tai jopa mahdollisesti valitsee plitkun täytteen ja sen nesteellisyyden varaan laskee koko kakun kosteuden. Viimeisin on tietty vaikein säädellä, mutta mahdollisuus sekin.
Mutta kuorrutus. Entäs päällinen... Onhan niitä kaikenmaailman sokeri- ja marsipaani- ja vaahtokarkkimassoja, joita sitten kaulitsisi eessuntaas, mutta tällä kertaa ei hirveesti innostanut. Tuppaa menemään piipertämiseksi ja nyt ei riittänyt kärsivällisyys, saati varmuudella osaaminenkaan. Vaahdot taas useimmiten pohjaa isosti kermaan, voihin, tai muihin maitotuotteisiin. Kerran kokeilin tehdä vaahtokuorrutteeksi jotain ylen kummallista vaihtoehtodieettiversiota, johon tuli kookosrasvaa ja mitä lie, mutta lopputulos ja etenkin tekoprosessi oli ... öö... kauniisti sanottuna turhauttava-surkea-akselilla. Ja sit se iski. Marenki! Valkuaisista saa vaahdon. Pehmeällä marengilla voi todennetusti kuorruttaa sitruuna-marenkitortun. Vaan saako siitä aikaiseksi sellaisen kuorrutteen, että pitää muotonsa myös pystysuoralla pinnalla, eikä valu eikä valahda takaisin nesteeksi. Tarkemmin, saanko minä aikaiseksi sellaisen marengin. Kun omat marenkiviritykset ovat joko luistelleet sitruunatortun pinnalla, tai erilliset, sellaiset koviksi valkoisiksi tarkoitetut, kikkareet paistuneet uunissa sekä ruskeiksi, mutta sisältä natkeiksi, että tihkuneet siirappipisaroita pinnalle ja siirappiliemen helmoilleen. Marengit eivät tähän mennessä ole minua totelleet. Nyt saivat luvan totella!
Makujen tarkempi valinta oli, jälleen kerran, puoliksi sattumankauppaa. Ensin ajattelin, että yritän miettiä mistä läksiäisissä häipyvät ihmiset tykkäävät. No en keksinyt. Kaapeista ja pakkasesta löytyi kaikkea kummallista ja tietty sellasta, mistä itse pidän. Lopulta päätin suosiolla tehdä kakun, joka on niin eksentrinen ja mun makuinen, että painun lähtijöiden mieleen iäksi. Niikerta! Pakkasesta löytyi anopin omenahilloa, ja tukusta hankittua kirsikkasosetta. Marenki on makea, kakun pitää loogisesti olla muuten raikas. No, omenahillo oli todella happoisista omenoista tehtyä. Kirsikkasose oli kirpeää. Marenkiin tarvitsee valkuaiset, mitä keltuaisilla tekee... esimerkiksi vaniljakastikkeen, paittiettä se tehdään yleensä maitoon... Vaan saostaahan keltuaiset periaatteessa minkä tahansa nesteen. Joten jos kirsikasta tulee kirpeys, niin ei viitsi mitään hapokasta enää kiisseliin... muttei mitään liian makeaakaan... ja jostain vois saada runkoa makuun... mutta kirsikka ei saa jäädä jalkoihin... Hhaa, tee! Teen makeutta saa säädeltyä, siitä tulee kahvia miedompi, mutta tukeva maku. Uuttamalla saa sitäkin säädeltyä, ja teelaaduista valitsemalla hienosäädettyä aromeja. Lisäksi tummanruskeassa nesteessä samea keltuaissuurustus vain parantaa ulkonäköä (joka sinänsä ei torttupohjien välissä näy, mutta kuitenkin). Ja jotain kivaa twistiä marenkiin ois kiva ainaisen vaniljan sijaan... lähtijöistä osa jättää Suomen taakseen... salmiakki-ikävähän niille tulee... ammoniumkloridi, jooOO! Se kuullostaa riittävän kummalliselta.
Salmiakkimarenki-kirsikkahillo-teekiisseli-täytekakku!
Kirsikkahillo oli kirpeenhapan, vähämakeinen. Teekiisselistä tuli pontta ja kosteutta, muttei happamuutta ja vain vähän makeutta. Omenasose oli pakko laittaa kun kirsikkahillo loppui kesken. Marenki toi käytännössä kaiken makeuden. Salmiakilla sai siihen vähän tängiä ettei ihan imeläksi mennyt. Kakusta tuli kokonaisuutena jokseenkin just sitä mitä ajattelinkin. Tykkäsikö siitä? Onkin ihan jokaisen henkilökohtainen makuasia.

Teoria

Hillo: Kirsikkasose keitettiin hilloksi Hillo-marmeladisokerilla, jossa on sokerin lisäksi pektiiniä ja kaliumsorbaattia. Paketti lupaa valmista vähemmällä sokerilla, ja näin toimikin. Kirpeys jäi, mutta sai vähän makeutta lisäksi ja olomuoto muuttui tönkömmäksi. Heitin hillosokerin sekaan näppituntumalla. Sokeripaketissa luki 1 paketti 1 kg hedelmää kohden, kirsikkasosetta oli noin puolet kilon tönikästä jäljellä ja sokeria meni lopulta noin kaksi viidesosaa. Kun sokeri oli sulanut kuumaan soseeseen, otin kauhalla lusikkaan tipan. Tipasta sai pääteltyä jähmeyden asteen. Aluksi, kun soseessa oli vain vähän sokeria, tippa levisi laakeaksi lammikoksi. Kun tippa jäi pulleaksi, ja maistui sopivan makealle, julistin hillon valmiiksi. Niin kävi, että jäähdyttyään sose kiinteytyi aika sopivaksi tarkoitustaan varten. Jos olisi lykännyt enemmän sokeria, niin soseen olisi voinut jäähdyttää ohueksi marmeladilevyksi ja käyttää sen jälkeen erillisenä kerroksena kakussa. Nyt sain jäämään hillon verran notkeaksi, että se imeytyi jääkaapissa enimmäkseen pohjalevyihin.
Teekiisseli: Keltuaiset erotellaan valkuaisista. Valkuaiset valutin puhtaaseen, eli rasvattomaan ja kuivaan, tiiviiseen muovirasiaan. Valkuaiset säilyivät jääkaapissa hyvin seuraavaan päivään marengin tekoa varten. Tee uutetaan haluttuun vahvuuteen. Käytin teesekoitusta, jossa oli paljon muutakin hituletta kuin mustaa teelehteä, oli kukan terälehtiä ja vissiin hedelmän paloja ja vihreetä teelehteä mustien lehtien lisäksi. Kuivan teen tuoksusta päättelin, että lisäksi voisi laittaa ihan perustavaa mustaa teetä, jolla saisi lisää tukevuutta makuun. Keltuaiset vatkasin vaahdoksi sokerin kanssa. Sokerilla voi tässä vaiheessa säädellä kiisselin makeutta. Vaahtoon vatkataan vielä maissitärkkelys. Kuuma tee valutetaan ohuena norona vaahtoon samalla kun vatkataan. Sitten neste palautetaan kattilaan, ja kuumennetaan hitaanlaisesti koko aika vispilällä tunnustellen, kunnes kiisseli on kiehumispisteessä ja jämähtää. Nesteen määrällä pystyy säätelemään jähmeysastetta. Vaahdottaminen tekee kiisselistä ilmavaa, niin että lopputulos on kuplahöttöä. Koska kiisseli tulee täytekakkuun kostuttajaksi, niin kiisselin onnistuminen ei ole kovin kriittistä. eli ottaa pois tulilta mieluummin hiukka liian aikaisin. Pidemmän päälle alikeitetyn kiisselin rakenne ei pysy, mutta tässä käyttötarkoituksessa litkuuntuminen voi olla jopa haluttua.
Pohja: Kääretorttupohjia, jotka tehtiin erillisillä paistoilla. Paistopinta vahvisti raidoitusta, joka näkyy kakun leikkauspinnassa. Oli kiva efekti etenkin koekakussa, jossa oli pelkkää omenasosetta josta itsestään ei mitään väriä juuri tullut. Leivinjauhe on ohjeessa ehkä turha, pitäisi nousta ilmankin, mutta kun nyt ensimmäisessä vahingossa käytin.
Marenki: Sveitsiläinen, eli vesihauteessa vaahdotettu. Tein koekakkua varten italialaisen marengin, sokerisiirappia valkuaisvaahtoon. En tiedä missä meni pieleen, mutta siinä ei rakenne pysynyt niitä paria tuntiakaan, jotka meni kuljetuksessa ja pöydällä tarjoilua odottaessa. Kuljetusrasiassa odotti ällö liejukerros ohuen vaahtokerroksen alla, brrr. Ranskalainen marenki, se perinteinen yksinkertainen vaahdotus ja sokeri, ei ole ottanut onnistuakseen muulloinkaan, jonka takia tässä hain toista tekotapaa. Sveitsiläisittäin tehtiin koe-erä, jossa puolet käytettiin sellaisenaan ja puolet vahvistettiin maissitärkkelyksellä ja sitruunamehulla. Tekeytyi kuin valssi ja vaahdot sekä tärkkelyksellä, että ilman, kestivät yön yli pöydällä! Lisäksi uunissa marenkipallerot jäivät jopa valkoisiksi ja alkoivat kovettua, hurraa! Pieni makuero vahvistetun ja vahvistamattoman marengin välillä oli tarkkaan maistettaessa huomattavissa, mutta oikeastaan vain kun pääsi kerrankin maistamaan peräkkäin.
Salmiakki: Sain diilattua puhdasta ammoniumkloridia, joka tuli purkissa hienojakoisena suolana. Liuotin suolaa mahdollisimman pieneen vesitilkkaan, että saisi mahdollisimman tinkeän makunesteen. Marenki oli maissitärkkelyksellä sekä sitruunamehulla vahvistettu vaahto ensin ja sen jälkeen  salmiakkiliuos vatkattiin sekaan. Maun mukaan, lisäsi liuosta kunnes sai halutun maun aikaiseksi. Marenki maistui lopulta .. no ... salmiakille. Mutta ilman muuta makua häiritsemässä eli ei laisinkaan lakritsille, mentolille, turkkarille tai anikselle tms, Tavoitteena kakussa kuitenkin oli, ettei muut maut jyräänny täysin. Lisäksi toteutui, että marenki jäi valkoiseksi, kaikissa valmissalmiakkijauheissa ja -murskeissa kun on yleensä joku ruskea tai musta väriaine.

Anna jo se resepti

Lumihalkokakku

Aloita tekeminen edeltävänä päivänä, jolloin tee pohjat, kiisseli ja hillo, sekä kokoa kakku kostumaan jääkaappiin yöksi.

Tarvitset ainakin 3 kpl pohjia, yhden koko 27x34. Niistä tulee kakkuun 6 kerrosta. Riippuen kakun muodosta tarvitaan mahdollisesti 2 annosta marenkia.

Pohja:
3 isoa munaa, painoltaan yhteensä noin 200 g
1,3 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri keskenään kuohkeaksi vaahdoksi. Siis minuutteja, kunnes vaahto on lähes valkoista ja seisoo pystyssä. Sekoita varovasti jauhot sekaan. Kaada pellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Riippuu kakun toivotusta muodosta, mutta tätä kakkua varten tein leivinpaperiin taitokset, jotka pitivät taikinan halutussa pitkulaisessa muodossa.

Kiisseli:
4 ison munan keltuaista
7 dl teetä
1 dl sokeria
4 rkl maissitärkkelystä

Kiehauta vesi teetä varten, ja uuta tee. Vatkaa muna ja sokeri kulhossa kevyesti vaahdoksi, ja vatkaa sitten mukaan maissitärkkelys. Valuta kuuma tee vaahtoon ohuena norona samaan aikaan voimakkaasti vatkaten. Kaada kiisseli kattilaan ja kuumenna hiljaisella lämmöllä. Sekoittele kaiken aikaa vispilällä, kunnes kiisseli saostuu. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä.

Hillo:
800 g kirsikkasosetta
150 g hillosokeria, tai purkin ohjeen mukaan

Valmista sokeripurkin ohjeiden mukaisesti kiinteähkö hillo.

Kokoaminen:

Leikkaa kakkupohjista ensin reunat pois ja sitten kahdeksi pitkäksi, yhtä leveiksi, palaksi. Aseta yksi pohjapala tukevalle alustalle, jolle on laitettu muovikelmua johon kääriä koottu kakku. Levitä pohjalle teekiisseliä. Ota seuraava pohjapala, ja levitä sen toiselle puolelle hilloa. Aseta hillopuoli alaspäin edellisen päälle, ja levitä tämän päälle vuorostaan teekiisseliä. Jatka pinoamista tällä tavoin niin kauan kuin hilloa/pohjia riittää. Saatat tarvita jonkun väliaikaisen tuen pitämään pohjat pinkassa. Kääri koottu kakku tukevasti kelmuun. Aseta painoksi esim, leikkuulauta, jolle voi lisätä vielä painoa jollain esineellä, vaikkapa parilla maitotölkillä. Laita viritys jääkaappiin yöksi kostumaan ja painumaan.

Marenki: 

4 ison munan valkuaista, painoltaan yhteensä noin 100 g

260 g sokeria

4 tl maissitärkkelystä

2 tl sitruunamehua

(n. 1 tl ammoniumkloridia tai vaniljasokeria)

Ota esiin iso kattila ja vatkauskulho, joka istuu kattilaan niin, että kattilan pohjalle saa vettä kiehumaan eikä vesi yllä kulhoon saakka. Pistä vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, kaada valkuaiset ja sokeri vatkauskulhoon. Nosta kulho hiljalleen kiehuvan veden ylle kattilaan. Vatkaa valkuaisia ja sokeria vaahdoksi, kunnes vaahdon lämpötila on 60 astetta, vaahto on kiiltävää, triplannut tilavuutensa ja seisoo terävinä huippuina kun vatkain nostetaan pois marengista. Vatkaa sekaan maissitärkkelys, sitruunamehu, vaniljasokeri ja/tai minimaaliseen vesitilkkaan liuotettu ammoniumkloridi.

Koristelu:
Pystyraidat saa, kun leikkaa tiiviihköksi haloksi kostuneen kakun vinossa kulmassa halki. Eli esimerkiksi lyhyttä sivua katsoen vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Syntyneet palat käännetään pystyyn ja asetetaan vierekkäin muodostamaan lyhyttä sivua katsoen ison kolmion, eli kokonaisuudessaan pitkän pyramidin. Kakun voi toki jättää ihan normaaliksi juntaksi. Kannattaa arvioida kakun kostuneisuudesta, että onko järkeä edes yrittää sählätä pystyraitaa. Jos kakusta tuli hyvin kostea, se on vaikea käsitellä hajoamatta. Jos kakku tuntuu kuivahkolta, niin sitä voi vielä tässä vaiheessa kostuttaa lisää jäähtyneellä teellä. Marenki levitetään päälle vapaasti lusikan ja veitsen avulla esteettisille pyörteille. Päälle pari kirsikkaa tai muuta pientä namia.

Lime-guavamunkit

Rapee reunasta, pehmee keskeltä - limen makua roosaan vivahtavassa pullassa.

Lime-guavamunkit

12 isoa munkkirinkilää

Taikina:
75 g voita
2,5 dl guavamehua, tai muuta hedelmämehua
1 limetti
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
6,5 - 8 dl vehnäjauhoja

Paistaminen ja viimeistely:
500 g kookosrasvaa paistamiseen, eli Cocos-tiiliskivi
3 dl sokeria sokeroimiseen

Valmistus:
Sulata voi mikrossa. Lisää joukkoon mehu. Pese lime huolellisesti kuumalla vedellä ja juuresharjalla. Raasta limen kuorta kulhoon, purista myös mehu mukaan nesteeseen. Tarkista nesteen lämpö, parhaiten sormella tökäten. Lämmitä mikrossa muutama sekunti kerrallaan, kunnes seos on kädenlämpöistä, noin 37 astetta. Murenna ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää suola ja sokeri. Ala lisäämään jauhoja, ensin puoli desiä vispilällä vatkaten, sitten pari desiä vielä vispilällä. Lisää jauhoja parissa erässä käsin, tarpeen mukaan. Vaivaa taikinaa, kunnes siitä tulee notkeaa ja se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi, pari tuntia pimeässä mikroaaltouunissa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikinasta pullia, kohota niitä noin 20 minuuttia liinalla peitettynä. (Puhkaise kohonneeseen pullaan reikä veitsellä ja pyöritä veitsen ympärillä pullasta rinkilä.) Kuumenna kookosrasva pinnoittamattomassa kattilassa 180-asteiseksi ja renkkaa lieden lämpötilaa tarpeen vaatiessa jotta lämpö pysyy mahdollisimman vakaana. Käytä lämpömittaria. Varo kuumaa rasvaa ja pidä lähettyvillä tiivistä kattilankantta, jolla saa tarvittaessa tukahdutettua tuleen syttyvän rasvan. Vettä ei saa joutua rasvan sekaan tai tulipallo hulmahtaa. Paista munkit pari kerrallaan. Nosta raaka pulla varovasti reikäkauhalla kattilaan. Munkkitaikina poreilee kattilassa. Käännä munkki, kun alapuoli on kauniin värinen, paiston puolivälissä. Nosta munkit pois reikäkauhalla tai valuta munkit talouspaperin päällä. Munkkeihin voisi pursottaa jotain täytettäkin, jos on käsillä. Sokeroi viimeiseksi paperipussissa tai lautasella.


Hiivan toiminnan teoriaa: http://www.mv.helsinki.fi/home/kirstinu/Hiiva.html Tää ohje ja kokeiluhan kun lähti siitä, että pakastimesta löytynyt, entinen tuore, hiiva oli koppurainen pala. Lähes kuollut löntti heräsi eloon lämpimällä vedellä ja sokerilla, mutta kysymykseksi jäi, että kuoleeko hiiva lopulta kuitenkin limen happamuuteen. Teoriasta imeytyi tieto, että happamuuden pitäisi itseasiassa edistää hiivan toimintaa. Sivustolta lainaan: "Matalampi pH parantaa taikinan muotoiltavuutta, sillä gluteniinin ja gliadiinin muodostama sitkoverkko pehmenee.". Ja niinpä kävi munkki.

Raparperimantelitorttu

Raparperimantelitorttu

Vuoka: piirakkavuoka halkaisijaltaan 22 cm, pari senttiä syvä.

Pohja:
100 g voita, kylminä nokareina
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/4 dl leivinjauhetta
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja tai vehnäjauhoja

Täyte:
80 g voita, huoneenlämpöisenä
2 kananmunaa
1 rkl kookosjauhoja tai maissi/perunatärkkelysjauhoja
2 1/4 dl mantelijauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi:
n. 4 vartta tai 1 l raparperia pilkottuna
1 rkl sokeria

Valmistus:
Mittaa kulhoon pohjan kuivat ainekset ja sekoita keskenään. Tee taikina nyppien kylmä voi kuiviin aineksiin, kunnes seos on tasaisesti murumaista. Painele taikina vuokaan, peitä kelmulla ja lepuuta tunti jääkaapissa.

Kuori ja paloittele raparperit, ripottele joukkoon ruokalusikallinen sokeria.

Vatkaa täytteen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää yksi muna voimakkaasti vatkaten, vatkaa sitten sekaan kookos/tärkkelysjauho. Lisää toinen muna voimakkaasti vatkaten. Lopuksi vatkaa sekaan mantelijauhot.

Nosta pohja jääkaapista, peitä pohja raparperipalasilla ja lusikoi täyte tasaisesti päällimmäiseksi.

Paista torttua uunin alaosassa 180 asteessa. Torttu ruskistuu helposti, joten paista ensin 25 - 30 minuuttia ja tarkista ulkonäkö. Peitä tarvittaessa kevyesti leivinpaperilla ja jatka paistamista noin 10 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä, yhteensä noin 40 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä, tarjoile viileänä.

Kookoskaviaarijuustokakku

Maustetahnana kookoskaviaari tehtiin jossain internetin ohjeessa suolaista kanacurrya varten, ja oli se siinäkin hyvää. Tuoksu, joka tahnasta sellaisenaan lähti, oli melko makea, kiitos kookoksen, joten lykkäsin tahnaa seuraavan kerran juustokakkuun. Pidän kookoksesta noinniinku periaatteessa, mutta kuivatut kookoshiutaleet on ihan kaameeta tavaraa. Kuivaa jankkua ja rötälettä jää vaan suuhun pyörimään, eikä ne useinkaan viitsi edes luovuttaa makuaan. Tsägällä hiutaleista saa vähän kookoksen tuoksua, ja värjättynä koristeen, mutta dissaan oikeastaan sitäkin käyttöä.
Juustoseos sai lisää kookosta maukseen, ja koska mainittu hiutalekammo, niin makuna raikkaampi kookos ilman hituleita tulee kookoskermalla ja makusiirapilla. Kookoskerma on sellasta tököttiä, että sekin tökkii helposti liiallisesti käytettynä, joten kandee lisäillä välillä maistellen ja vuorotellen siirappia kermaa siirappia kermaa. Etenkin tällaisessa vaahtomassassa maun tasapaino on kiikkerä. Hövelillä tuulella liivatteet vois sulattaa kookosrommiin/likööriin, kuten Malibuun. Pienellä lisävaivalla sai hela hoidosta gluteenittoman, kun ensin pyöräytti kookosjauhoista keksit. Plus että moni kaupan keksi ajaisi helposti muiden makujen yli. Voi pohjan tehdä toki vapaasti mistä tahansa keksinmurusta, mutta suosittelisin jotain mietoa bulkkia, tai Wilhelmiina-keksejä tyyliin.
Maustekaviaarin mausteista voisi mainita, että makeaan käyttöön suhteessa tarvitsee vain vähän mustapippureita. Älä jätä niitä kuitenkaan kokonaan pois, pippurit on suuri osa ideaa. Kookosta ja unikonsiementä tulee suurinpiirtein yhtä paljon, ja paljon, koska ne on massan runko. Korianterinsiemeniä suolaisen kaveriksi jonkin verran. Fenkolia muuten maun mukaan, enemmän kuin pippureita mutta vähemmän kuin kookosta. Fenkolinsiementen idea on aniksen tyyppisessä maussa, joka taas tuo mieleen suomalaisittain lakritsan. Jos on epävarma lopputuloksesta tai syöjien nirsousasteesta, voi juustokakun vierelle varata lakukastiketta, tehdä itse tai ostaa sitä jäätelöille tarkoitettua tötsätavaraa.

Kookoskaviaari

kookoshiutaleita
unikonsiemeniä
mustapippureita
fenkolinsiemeniä

(korianterinsiemeniä suolaiseen versioon)

Hulttiotyyliin:

Pistä tahnaksi.

Insinöörityyliin:
1 dl unikonsiemeniä laitetaan sauvasekoittimen, tai muun tehosekoittimen, kulhoon. Päälle lisätään 1 rkl mustapippureita ja 4 rkl fenkolinsiemeniä. Peitellään lisäämällä 1 dl kookoshiutaleita. Mausteet surautellaan karkeaksi tahnaksi.

Kookoskaviaarijuustokakku

Vuoka: irtopohja, halkaisijaltaan 22 cm

175 g keksejä
75 g voita
50 ml kookoskermaa
300 g tuorejuustoa, maustamatonta
50 ml kookossiirappia (maustesiirappi, esim. Monin)
5 liivatelehteä
0,5 dl nestettä, esim. vettä ja vähän kookoskermaa tai vaaleaa rommia tai kookoslikööriä
2 dl vispikermaa
3 rkl sokeria

Pistä liivatteet likoamaan kylmään veteen. Reunusta irtopohjavuoan reunat leivinpaperilla ja pingota leivinpaperia myös pohjan päälle. Murenna keksit ja sulata voi. Sekoita keksinmurut voihin ja painele irtopohjavuokaan.
Vatkaa tuorejuusto sekaisin pehmeäksi ja ala lisäämään kookoskermaa ja kookossiirappia. Maistele välillä, mutta ota huomioon, että lisäksi tulee kermavaahto, eli juustomassan maku saa olla voimakas. Liuota liivatelehdet kuumaan nesteeseen, ja vatkaa hieman jäähtynyt liivateseos ohuena norona juustomassaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Yhdistä juustomassa varovasti nostellen kermavaahtoon. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa kookossiirappia tai sokeria.
Kaada vaahtoa keksipohjan päälle. Täplitä nokareilla kookoskaviaaria. Lisää loppu vaahto ja sekoittele kevyesti haarukalla niin, että kaviaaria on jokseenki tasalaatuisesti marmoroituna vaahdon seassa.

Kookoskeksit

125 g voita

1 iso muna

3 rkl hunajaa

3 rkl vaaleaa siirappia

1,5 - 2,5 dl kookosjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä voi ja makeutus. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita pieni määrä kookosjauhoja ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa se muna-voivaahtoon ja jatka lisäämällä kookosjauhoja, kunnes taikina on muotoiltavissa. Mitä vähemmän joudut käyttämään jauhoja, sitä parempi, sillä kookosjauhoilla lopputulos on helposti pölisevän kuiva. Kauli ja muotoile pikkuleiviksi. Paista 175C noin 8 minuuttia, kunnes keksit ruskettuvat reunoista.

Juustokakku uunissa

Juustokakut olen tähän mennessä tehnyt aina hyydyttämällä, ilman uunia. Tämä oli ensimmäinen uunikokeilu ja sellaisena ihan onnistunut, mutta totean silti hyydytyksen olevan enemmän omaksi koettu tekniikka ja mieluisampi lopputulos.

Valitse tuorejuuston, keksin ja mahdollisen lisämaun makuyhdistelmä. Keksien pitäisi olla uunia varten sellaisia kikkailemattomia peruskeksejä, ilman täytteitä tai paksumpia kuorrutteita. Tarkoitus on murskata keksit, eli ottaa sen huomioon voimankäyttöä ajatellen. Varaa muna tuorejuustorasiallista kohden, sokeria puolisen desiä munaa kohden tai enemmän tuorejuustovalmisteen ja makuaineiden makeudesta riippuen. Jos makuaineessa on paljon irtoavaa nestettä, niin ota useampi muna, lisää 1 muna 1 nestedesiä kohden. Uunissaoloaika riippuu pitkälti siitä, miten paksu kerros juustomassaa vuokaan tuli, mutta on todennäköisesti lähempänä tuntia, josta puolet peitettynä ruskistumisen estämiseksi.

Suklaa-kastanjajuustokakku

Vuoka ø 22 cm
3,5 dl keksimuruja (Kaneliässät)
75 g voita
400 g suklaanmakuista tuorejuustoa (Philadelphia Marabou)
2 munaa
1 dl sokeria
2 dl kastanjasosetta (Bonne Maman Chataignes)

Valmistus (insinöörityyliin):
Valmistele irtopohjavuoka pingottamalla pohjan päälle leivinpaperi. Sulata voi. Murskaa keksit pieneksi muruksi muovipussissa kaulimella painellen, sekoita murut sulaan voihin. Painele muruseos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Munat ja sokeri vatkataan paksuksi ja vaaleaksi vaahdoksi, viitisen minuuttia sähkövatkaimella. Vatkaa vaahtoon sekaan tuorejuusto ja kastanjasose. Kaada massa murupohjaan. Irtopohjavuoasta todennäköisesti valuu paiston aikana voita ja nesteitä, joten kannattaa laittaa pelti vuoan alle. Uuniin 170 celsiusta, 25 minuuttia ensin, sitten kypsyyden ja ruskistuneisuuden tarkistus. Kypsänä vaaleaksi jäänyt juustomassa hytisee pienesti vuoan keskikohdilla, mutta on reunoilla kiinteä ja paisunut ylöspäin. Tarpeen mukaan peitä kevyesti leivinpaperilla ja paista vielä n. 20 minuuttia lisää. Tarjoillaan hyvin jäähtyneenä, jopa jääkaappikylmänä.

Mirja-mamman pannukakku - Nanny's pancake

Projekti Mammanpannarin resepti - Project Nanny's pancake

Mitä edesmenneestä mammastani muistan: kävelykepin, malvankukat, pannukakut ja letut. Kas sellaisia pitsireunaisia lettuja ja aivan omanlaistaan pannaria en ole sen jälkeen missään saanut, nähnyt enkä tehnyt. Yritys saavuttaa pannukakuista parhain; projekti Mammanpannari alkakoon.

Reseptiikkaprosessi alkaa näillä kahdella internetin uumenista löydetyllä verrokkireseptillä. Valikoituivat silmämääräisesti lukemalla ja muita oikeammansorttisemmiksi arvaamalla.

Verrokkipannari 1:
6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
½ tl suolaa 

(2 tl sokeria)
½ dl rypsiöljyä tai voisulaa
Sekoita ensin puolet maidosta, koko määrä jauhoista, kananmunat ja mausteet sekaisin. Lisää lopuksi loput maitomäärästä. Näin taikinasta tulee tasainen ilman jauhopaakkuja. Anna taikinan turvota noin 15-30 minuuttia. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Verrokkipannari 2:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
8 dl maitoa
2 munaa
50-100 g margariinia sulana
Sekoita maidon joukkoon vispilällä kaikki ainekset. Paista 225 asteessa noin 30-35 min.

Näiden reseptien pohjalta arvottuna ...

Pannariyritelmä 1: (paras tähän mennessä)

6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1 dl sokeria (no okei, vähän reippaanpuoleinen desi)
50 g voita taikinaan
50 g voita pellille
suolaa
vaniljasokeria

Munat ja sokerit sekä suola kevyesti vispilällä sekaisin, sitten mukaan puolet maidosta ja vehnäjauhot, vispilällä sekoittaen taikina paakuttomaksi. Sulata voi ja hölväytä taikinaan. Lopuksi vatkaa joukkoon toinen satsi maitoa. Annetaan turvota 15 min. jona aikana laitetaan uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kun taikina on saanut turvota, niin laitetaan pellille paperi ja siihen toinen satsi voita, uuniin 225 astetta kunnes voi sulaa ja mieluusti vähän ruskistuu, kolmisen minuuttia. Pelti pois uunista, sitten sille kaadetaan taikina ja takaisin uuniin. Alennetaan lämpötilaa ja paistetaan pannaria uunissa 200 astetta noin puoli tuntia.

Tästä tuli oikean paksuinen pannari, eli ohut. Uunipellin koko on 33x34 cm, ja jos nestettä olisi ollut enemmän kuin 6 dl, niin lopputulos olisi ollut jo aivan liian paksu. Makea oli, just niinku pitää, sellainen ettei tarvitse hilloa ollakseen syötävissä. Pannarin kuuluisi paisua, kupruta ja tursuta yli reunojen, tämä taikina oli liian maltillinen liikkeissään. Kokeilemme uudemman kerran.

Pannariyritelmä 2:

6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
3 munaa
1,25 dl sokeria
75 g voita taikinaan
50 g voita pellille
suolaa
vaniljasokeria

Taisin liioitella voimäärän kanssa... Yritelmä 1 oli kyllä parempi, mutta tämä kuprutursusi oikeammanlaisesti.

The best hootenanny pancake recipe of the project:

6 dl milk
3 dl all-purpose flour
2 eggs
1,25 dl sugar
50 g butter for the dough
50 g butter to the pan
salt
vanilla sugar
Whisk eggs and sugars and salt lightly. Then whisk in half of the milk. Add flour whisking until lumps dissolve. Melt one 50 g butter before adding it to the dough. Lastly whisk in remaining milk. Let the dough sit for 15 minutes. Heat oven to 225 degrees C. Put other 50 g butter to the pan and pan to the oven until butter has melted and slightly browned. Take pan out of the oven and then pour the dough to the pan. Put back to oven, lower heat and bake for about half an hour in 200 degrees.

Mom’s sweet cardamom buns – Äidin pulla

Mom’s sweet cardamom buns
3 longs and a few small buns, or a lots of small ones :D
7 dl milk
400 g butter or margarine
1 tbsp salt
3-4 dl sugar
50 g yeast
3 eggs
cardamom and/or raisins, or cinnamon and sugar.
n. 2 kg flour
In microwave oven, melt sugar, salt and butter to the milk so that the end temperature of mixture is about good for the yeast. Add yeast to the mixture, and if you wish to use cardamom and/or raisins, add them too. If you wish to make cinnamon buns, cinnamon and sugar is added in the baking phase. In to the mixture, add flour so that mixture starts to bubble. Then, using your hand to knead, add flour so that you get a dough that is moldable. Put dough in draftless, warm place to rise for at least an hour. After dough has risen, knead off the air bubbles. Form buns out of dough, making them size of half of your fist. You can also braid 3 longs by making first 3 long tubes of dough and then braiding them. Or make cinnamon whirls by rolling dough to a sheet and then spreading some butter, cinnamon and sugar to the sheet and then rolling the sheet to a roll, which is then cut to slices. Brush buns with whisked egg. Decorate buns by sprinkling them with some sugar. If you made small buns, make a dent to them, fill the dent with butter and sugar. Bake big longs in 175 degrees of Celsius for a 30 minutes, small buns and cinnamon whirls in 200 degrees and for a 10-15 minutes.