Mitä hä?

Tervetuloa kurkkimaan erääseen kokkauselämään :)

Joka päivä pitää syödä, ja mä haluan syödä vaihtelevasti vaihtelevaa ruokaa. Mieluusti sellasta, missä on jotain ravintoaineita. Edes joskus. Sepä tarkoittaa sitä, että kokkaan paljon kotona ja yritän välillä opetella uusia tekniikoita ja uusien ainesten käsittelyä. Mutta ei sitä joka päivä jaksa. Ei jaksa tehdä, ja välillä ei jaksais ajatellakaan. Siksipä homma menee monesti siihen, että yritän keksiä mihin upottaa sekaan tähteitä, tai menen ensin kauppaan ja siellä vasta mietin mitä väsäis, tai pengon kaappeja tyyliin mä-syön-tän-ennen-kuin-se-seisoo-aamuyöllä-mun-vuoteen-vieressä-ja-ehtii-syödä-mut.

Näistä syistä mä kokkaan monella eri otteella. Joskus otan jonkun muun hyväksi kokeman reseptin ja seuraan sitä ylimaallisen tarkasti, etsien ympäri nettiä ja kirjastoja lisävinkkejä ja teknisiä kikkoja. Useammin kuitenkin mulla on monta reseptiä ja kokoan niistä muunnellen jonkun ohjeistuksen riippuen siitä, mitä tavaraa löytyy ja millainen lopputulos on mielessä. Ehdottomasti kaikkein eniten, yleensä ja liian paljon, tyyli on sellainen, että vedetään hatusta. Safka on mun päästä. Ruokalajin nimi on Sörsseli á la Meikä. Ja se on yleensä vahingossa hyvää. Monesti myös vahingossa maukasta.

Keräilen tänne reseptejä, ja ne on siis ihan oikeita reseptejä. Niissä on ainekset, aineiden määrät ja ohjeistukset sitä luokkaa, että ei hirveästi parane rukkailla tietämättä tarkkaan mitä tekee.

Päätin kuitenkin ruveta dokumentoimaan myös sitä, mitä meikän keittiössä oikeasti yleensä tapahtuu kun pitäis saada lautaselle kuuluisa Edes Jotain. Teen postauksia siitä, miten homma toimii; mitä tapahtui ja miten voisi päästä jokseenkin samaan lopputulokseen. Voipi käydä niin, että niissä ohjeissa ei ole tarkkoja raaka-aineita, määriä tai edes suoritustapoja. Ne on vahingossa syntyneitä reseptejä, ei niiltä voi ihan kaikkea vaatia. Ymmärrykseeni on astunut myös, että jotkut osaa enemmän jo valmiiksi, ja että toisinaan on vähän keskittymiskyky hakusessa eikä jaksa lukea ohjeita. Eikä se nyt aina niin tarkkaa ole muutenkaan. Siispä joissain postauksissa kirjoitan kaksi tapaa hoitaa homma. Se hutilointityyli ja sitten vähän enemmän insinöörin toteutettavaksi sopiva ohjeistus. Yritän laitta ylös myös, että mikä homman juju ja tavoiteltava lopputulos on, jos vaikka helpottais tekemistä. Merkkaan nää vahinkoreseptit tagilla "vahinko" ni tietää sitte mitä odottaa. Lupaan kuitenkin, että vahingot kirjaillaan ylös vain erityisen onnistuneina, eli vaikka olis kummallista ja ylimalkaista, niin lopputulos oli koeteltu ja hyväksi havaittu :)

Toivottavasti näistä sepustuksista joku sais uusia ideoita ja toisenlaista otetta kokkaukseen :) Kun hyvä ja maukas ei missään nimessä ole sama kuin vaikea ja pingotettu.