Fenkolia kalakeitossa ja jauhelihan lisukkeena

Kaksi täysin erilaista ruokalajia kahdesta fenkolista yhdellä iskulla. Viikoksi safkaa.

Lisuke & jauheliha: idea on, että lisukkeen kasvikset pehmennetään ja marinoidaan ensin hetken aikaa. Maun tulee olla sitruunaisen kirpeä. Jauhelihakänkylöihin tulee kreikkalais-itävälimerelliset mausteet, jotka antavat pannulle irtoavalle rasvalle maun. Se sitten taas vuorostaan maustaa fenkolilisuketta paistettaessa. Jauheliha ei kaipaa enempää taikinaa kuin lihan itsessään, pysyy ne känkylät kasassa ilman munaa tai korppujauhojakin.
Kalakeitto: tämä taas syntyi perunattoman kalakeiton tarpeeseen. Fenkolikalakeitto, toimii. Vois siihen kaite perunaakin laittaa, mutta onneksi ei ole pakko.

Fenkolilisuke, jauhelihakänkylät sekä fenkolikalakeitto

Yhteensä näihin kahteen:
1 sitruuna, mehu ja kuori
2 fenkolia, isoja
1 pieni punasipuli
1 chili, tuore

Kalakeittoon lisäksi;
400 g seitä
1 dl kermaa
50 g piparjuurituorejuustoa
valkopippuria
kasvis- tai kala- tai rapufondia
suolaa

Lisukkeeseen lisäksi:
2 rkl omenaviinietikkaa
oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Lihapalleroihin lisäksi:
400 g sika-nautajauhelihaa, tyyliin 20% rasvaista
suolaa
maustesekoitukseen, ajattelee Kreikkaa:
pippuria, jeeraa, korianteria, valkosipulia, basilikaa, timjamia, paprikaa, muskottia

1. Ota kalakeitolle kattila, ja lisuketta varten kulho. Siisti fenkolista juuri pois ja vihreästä päästä kuivuneet päädyt.
2. Valkeasta osasta, juuresta lähtien noin puoleenväliin, leikataan ohuen ohuita siivuja, ja laitetaan lisuketta varten varattuun kulhoon. Kulhoon puristetaan sitruunasta mehua ja raastetaan mukaan hieman kuorta. Lisätään etikka ja oliiviöljy, pippuri ja suolaa.
3. Laske kalakeitolle varattuun kattilaan vettä keitollisen verran. Sekoita mukaan sitruunasta mehua ja hieman kuorta. Fenkoleiden yläosa vihreine osineen leikataan lusikkaanmeneviksi palasiksi ja laitetaan kalakeitolle varattuun kattilaan.
4. Sipulista leikataan puolet ohuenohuiksi siivuiksi, ja sekoitetaan lisukekulhoon. Puolet sipulista leikataan palasiksi keittokattilaan.
5. Chili leikataan pieneksi silpuksi, jonka jälkeen silppu jaetaan kolmeen osaan. Yksi osa chiliä sekoitetaan lisukkeeseen ja yksi osa keittoon. Kolmas osa sekoitetaan jauhelihaan.
6. Siirrä lisuke huoneenlämpöön tekeytymään. Laita kattila liedelle kiehumaan ja ota jauheliha käsittelyyn.
7. Jauhelihaan vaivataan mausteet ja suola, sekä kolmasosa chilistä. Muotoile yhdellä kädellä jonkinnäköisiä känkylöitä viileälle paistinpannulle. Paista känkylöitä, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut, rasvaa on irronnut pannulle ja känkylät ovat kypsiä. Nosta känkylät rasvasta astiaan, peitä ja pidä lämpimänä.
8. Laita kuuma pannu takaisin liedelle, ja pannulle jääneen mausterasvan sekaan kulhossa levännyt lisuke. Paista lisukekasviksia pannulla, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä.
9. Samaan aikaan vahdi keittoa, heitä sekaan suolaa ja pippuria, sekä paloittele kala lusikkaan sopiviksi paloiksi. Kun kasvikset ovat kypsyneet, laita kalapalat kattilaan. Lämmitä uudelleen kiehuvaksi miedolla lämmöllä ja varovasti sekoittaen ettei kala hajoa. Kiehuvaan keittoon sulatetaan tuorejuusto ja viimeiseksi kerma, jonka jälkeen keitto lämmitetään muttei enää keitetä.
10. Tarjoile lisuke yhdessä jauhelihakänkylöiden kanssa. Keitto saa levätä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Zuppa Inglese - italialainen jälkiruoka, italian dessert

Italialainen jälkkäri, also in english. Tämän tulee maistua kunnolla alkoholille, joten jälkiruoka ei sovi lapsille. Tee kaksi pohjaa erikseen jäähtymään, ja sitten kiisselit. Kokoa mieluiten läpinäkyvään vuokaan. Anna levätä jääkaapissa yön yli tai ainakin useampi tunti.

Gluteeniton, kohtuullisen vähän hiilihydraatteja (käyttäen makeutusaineita ja vähemmän hedelmiä). Pohjina voi toki käyttää myös tavallista kääretorttupohjaa tai savoiardikeksejä, jos tärkkelys ei pelota. Jos vierastaa alkoholia tai haluaa sitä vähemmän, niin tämän voi tehdä myös täysin ilman pohjia. Silloin kiisselit valutetaan kulhoon päällekkäin, ja väliin ripotellaan hedelmäpalat. Juuri ennen tarjoilua päälle vispataan kermavaahto, joka maustetaan vaniljasokerilla, tai alkoholilla.

Kuvan versiossa Zuppa Inglese on tehty ilman kakkupohjia

Zuppa inglese 

Pohja: (yksi pohja, tee kaksi, paista erillään)
100 g mantelijauhoja
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
6 munaa
6 rkl kiteistä/jauheista makeutusainetta (kidesokeri, canderel-jauhe, erytritoli)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele tai vuoraa leivinpaperilla vuoka. Pane jauhot kulhoon ja sekoita niihin suola ja leivinjauhe. Riko munat toiseen kulhoon, lisää makeutusaine ja vatkaa seosta 8-10 minuuttia sähkövatkaimella kunnes vaahto on paksua ja vaaleaa. Sekoita jauhot vaahtoon kahdessa osassa kevyesti nostellen. Paista uunin alaosassa 30 minuuttia tai kunnes kauniin ruskea ja tikulla koitettaessa kypsä. Anna kakun jäähtyä.

Kiisselit:
6 dl täysmaitoa
6 dl vispi- tai kuohukermaa
8 keltuaista
8 rkl kiteistä/jauheista makeutusainetta (kidesokeri, canderel-jauhe, erytritoli)
3 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
80 g tummaa suklaata, jossa on tyyliin 70% kaakaota
kanelia
vaniljasokeria tai -esanssia
appelsiini, siitä kuori

Sulata suklaa yhdessä kulhossa. Raasta toiseen kulhoon appelsiinista kuori. Laita maito ja kerma isohkoon kattilaan, ja kuumenna kiehumispisteeseen. Vispaa keltuaiset ja makeutusaine kunnes vaahto on paksua ja vaaleaa. Kaada kuuma kerma-maito ohuena norona keltuaisvaahdon sekaan koko ajan vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen munakermaseosta, kunnes se sakenee. Seosta ei saa keittää tai se juoksettuu. Jos näin käy, ota pois levyltä ja vatkaa vimmatusti. Kiisselin pitäisi olla niin paksua, että se lusikan kuperalta puolelta ei valu kun sormella vetäisee viivan kiisseliin. Jaa kiisseli suklaa- ja appelsiinikulhoihin. Lisää suklaakulhoon kanelia ja appelsiinikulhoon vaniljaa, vatkaa kumpainenkin sekaisin.

Kokoaminen:
200 g kuivattuja, sokeroituja hedelmiä paloina (sukaatti, kirsikka, appelsiini, kakkuseos)
Alchermes-likööriä, appelsiinilikööriä, punaista vermuttia, amarettoa tai tummaa rommia
vaaleaa rommia
vettä

Leikkaa mantelipohjat paloiksi. Tee likööristä, vaaleasta rommista ja vedestä sopivan vahvuinen seos. Kasta yhden pohjan palat nopeasti kummaltakin puolelta nesteessä ja lado vuoan pohjalle. Kaada päälle appelsiinikiisseli ja ripottele sille suurin osa hedelmistä. Kasta toisen pohjan palat samalla tavoin nesteessä ja lado appelsiinikiisselin päälle. Kaada sitten suklaakiisseli päällimmäiseksi. Nosta jääkaappin kostumaan.

Tarjoilu:
pieni osa kuivatuista hedelmistä
suklaarouhetta
4 dl vispikermaa
makeutusainetta
jotain em. alkoholia tai vaniljasokeria

Tee juuri ennen tarjoamista. Vatkaa kerma, mausta sokerilla/makeutusaineella ja alkoholilla. Levitä kuorrutteeksi . Ripottele loput hedelmät ja suklaarouhe koristeeksi.

---

Lumihalkokakku

Lumihalkokakku: torttupohjien välissä kirsikkahilloa, omenasosetta ja teekiisseliä. Kuorrutettu pehmeällä salmiakkimarengilla, päällä pari tuoretta kirsikkaa!

Mitä sun päässä oikein liikkui?! - Liian teknistä. - Anna jo se resepti (Pun intended)

Mistäs tää ny lähtikään ... siitä, että tilattiin läksiäisiin isompi kaakku. Oletettu osanottajamäärä 30, joukossa tietty kaikenmaailman ruokavammaisia. Kaikkien vammoja ja nirsotuksia ei voi ottaa huomioon, mutta pikaisella gallupilla maito kaikkinensa oli useammalle ongelma. Kakussa kantavaksi ajatukseksi täten tuli, että halusin tehdä maidottoman täytekakun. Siitä sitten miettimään, että milläs ilveellä semmonen kakku rakennetaan. 
Kakkupohjan valinta on iisi, tavan kääretorttu/sienikakkupohja on ihan luontaisesti maidoton. Sen saisi kaitte gluteenittomanakin tehtyä. Täyte helppo: mikä tahansa hedelmä tai marja, soseena, hillona, marmeladilla jnejne. Kostutuksessakin valinnanvaraa riittää; mehua tai viunasta tai jopa mahdollisesti valitsee plitkun täytteen ja sen nesteellisyyden varaan laskee koko kakun kosteuden. Viimeisin on tietty vaikein säädellä, mutta mahdollisuus sekin.
Mutta kuorrutus. Entäs päällinen... Onhan niitä kaikenmaailman sokeri- ja marsipaani- ja vaahtokarkkimassoja, joita sitten kaulitsisi eessuntaas, mutta tällä kertaa ei hirveesti innostanut. Tuppaa menemään piipertämiseksi ja nyt ei riittänyt kärsivällisyys, saati varmuudella osaaminenkaan. Vaahdot taas useimmiten pohjaa isosti kermaan, voihin, tai muihin maitotuotteisiin. Kerran kokeilin tehdä vaahtokuorrutteeksi jotain ylen kummallista vaihtoehtodieettiversiota, johon tuli kookosrasvaa ja mitä lie, mutta lopputulos ja etenkin tekoprosessi oli ... öö... kauniisti sanottuna turhauttava-surkea-akselilla. Ja sit se iski. Marenki! Valkuaisista saa vaahdon. Pehmeällä marengilla voi todennetusti kuorruttaa sitruuna-marenkitortun. Vaan saako siitä aikaiseksi sellaisen kuorrutteen, että pitää muotonsa myös pystysuoralla pinnalla, eikä valu eikä valahda takaisin nesteeksi. Tarkemmin, saanko minä aikaiseksi sellaisen marengin. Kun omat marenkiviritykset ovat joko luistelleet sitruunatortun pinnalla, tai erilliset, sellaiset koviksi valkoisiksi tarkoitetut, kikkareet paistuneet uunissa sekä ruskeiksi, mutta sisältä natkeiksi, että tihkuneet siirappipisaroita pinnalle ja siirappiliemen helmoilleen. Marengit eivät tähän mennessä ole minua totelleet. Nyt saivat luvan totella!
Makujen tarkempi valinta oli, jälleen kerran, puoliksi sattumankauppaa. Ensin ajattelin, että yritän miettiä mistä läksiäisissä häipyvät ihmiset tykkäävät. No en keksinyt. Kaapeista ja pakkasesta löytyi kaikkea kummallista ja tietty sellasta, mistä itse pidän. Lopulta päätin suosiolla tehdä kakun, joka on niin eksentrinen ja mun makuinen, että painun lähtijöiden mieleen iäksi. Niikerta! Pakkasesta löytyi anopin omenahilloa, ja tukusta hankittua kirsikkasosetta. Marenki on makea, kakun pitää loogisesti olla muuten raikas. No, omenahillo oli todella happoisista omenoista tehtyä. Kirsikkasose oli kirpeää. Marenkiin tarvitsee valkuaiset, mitä keltuaisilla tekee... esimerkiksi vaniljakastikkeen, paittiettä se tehdään yleensä maitoon... Vaan saostaahan keltuaiset periaatteessa minkä tahansa nesteen. Joten jos kirsikasta tulee kirpeys, niin ei viitsi mitään hapokasta enää kiisseliin... muttei mitään liian makeaakaan... ja jostain vois saada runkoa makuun... mutta kirsikka ei saa jäädä jalkoihin... Hhaa, tee! Teen makeutta saa säädeltyä, siitä tulee kahvia miedompi, mutta tukeva maku. Uuttamalla saa sitäkin säädeltyä, ja teelaaduista valitsemalla hienosäädettyä aromeja. Lisäksi tummanruskeassa nesteessä samea keltuaissuurustus vain parantaa ulkonäköä (joka sinänsä ei torttupohjien välissä näy, mutta kuitenkin). Ja jotain kivaa twistiä marenkiin ois kiva ainaisen vaniljan sijaan... lähtijöistä osa jättää Suomen taakseen... salmiakki-ikävähän niille tulee... ammoniumkloridi, jooOO! Se kuullostaa riittävän kummalliselta.
Salmiakkimarenki-kirsikkahillo-teekiisseli-täytekakku!
Kirsikkahillo oli kirpeenhapan, vähämakeinen. Teekiisselistä tuli pontta ja kosteutta, muttei happamuutta ja vain vähän makeutta. Omenasose oli pakko laittaa kun kirsikkahillo loppui kesken. Marenki toi käytännössä kaiken makeuden. Salmiakilla sai siihen vähän tängiä ettei ihan imeläksi mennyt. Kakusta tuli kokonaisuutena jokseenkin just sitä mitä ajattelinkin. Tykkäsikö siitä? Onkin ihan jokaisen henkilökohtainen makuasia.

Teoria

Hillo: Kirsikkasose keitettiin hilloksi Hillo-marmeladisokerilla, jossa on sokerin lisäksi pektiiniä ja kaliumsorbaattia. Paketti lupaa valmista vähemmällä sokerilla, ja näin toimikin. Kirpeys jäi, mutta sai vähän makeutta lisäksi ja olomuoto muuttui tönkömmäksi. Heitin hillosokerin sekaan näppituntumalla. Sokeripaketissa luki 1 paketti 1 kg hedelmää kohden, kirsikkasosetta oli noin puolet kilon tönikästä jäljellä ja sokeria meni lopulta noin kaksi viidesosaa. Kun sokeri oli sulanut kuumaan soseeseen, otin kauhalla lusikkaan tipan. Tipasta sai pääteltyä jähmeyden asteen. Aluksi, kun soseessa oli vain vähän sokeria, tippa levisi laakeaksi lammikoksi. Kun tippa jäi pulleaksi, ja maistui sopivan makealle, julistin hillon valmiiksi. Niin kävi, että jäähdyttyään sose kiinteytyi aika sopivaksi tarkoitustaan varten. Jos olisi lykännyt enemmän sokeria, niin soseen olisi voinut jäähdyttää ohueksi marmeladilevyksi ja käyttää sen jälkeen erillisenä kerroksena kakussa. Nyt sain jäämään hillon verran notkeaksi, että se imeytyi jääkaapissa enimmäkseen pohjalevyihin.
Teekiisseli: Keltuaiset erotellaan valkuaisista. Valkuaiset valutin puhtaaseen, eli rasvattomaan ja kuivaan, tiiviiseen muovirasiaan. Valkuaiset säilyivät jääkaapissa hyvin seuraavaan päivään marengin tekoa varten. Tee uutetaan haluttuun vahvuuteen. Käytin teesekoitusta, jossa oli paljon muutakin hituletta kuin mustaa teelehteä, oli kukan terälehtiä ja vissiin hedelmän paloja ja vihreetä teelehteä mustien lehtien lisäksi. Kuivan teen tuoksusta päättelin, että lisäksi voisi laittaa ihan perustavaa mustaa teetä, jolla saisi lisää tukevuutta makuun. Keltuaiset vatkasin vaahdoksi sokerin kanssa. Sokerilla voi tässä vaiheessa säädellä kiisselin makeutta. Vaahtoon vatkataan vielä maissitärkkelys. Kuuma tee valutetaan ohuena norona vaahtoon samalla kun vatkataan. Sitten neste palautetaan kattilaan, ja kuumennetaan hitaanlaisesti koko aika vispilällä tunnustellen, kunnes kiisseli on kiehumispisteessä ja jämähtää. Nesteen määrällä pystyy säätelemään jähmeysastetta. Vaahdottaminen tekee kiisselistä ilmavaa, niin että lopputulos on kuplahöttöä. Koska kiisseli tulee täytekakkuun kostuttajaksi, niin kiisselin onnistuminen ei ole kovin kriittistä. eli ottaa pois tulilta mieluummin hiukka liian aikaisin. Pidemmän päälle alikeitetyn kiisselin rakenne ei pysy, mutta tässä käyttötarkoituksessa litkuuntuminen voi olla jopa haluttua.
Pohja: Kääretorttupohjia, jotka tehtiin erillisillä paistoilla. Paistopinta vahvisti raidoitusta, joka näkyy kakun leikkauspinnassa. Oli kiva efekti etenkin koekakussa, jossa oli pelkkää omenasosetta josta itsestään ei mitään väriä juuri tullut. Leivinjauhe on ohjeessa ehkä turha, pitäisi nousta ilmankin, mutta kun nyt ensimmäisessä vahingossa käytin.
Marenki: Sveitsiläinen, eli vesihauteessa vaahdotettu. Tein koekakkua varten italialaisen marengin, sokerisiirappia valkuaisvaahtoon. En tiedä missä meni pieleen, mutta siinä ei rakenne pysynyt niitä paria tuntiakaan, jotka meni kuljetuksessa ja pöydällä tarjoilua odottaessa. Kuljetusrasiassa odotti ällö liejukerros ohuen vaahtokerroksen alla, brrr. Ranskalainen marenki, se perinteinen yksinkertainen vaahdotus ja sokeri, ei ole ottanut onnistuakseen muulloinkaan, jonka takia tässä hain toista tekotapaa. Sveitsiläisittäin tehtiin koe-erä, jossa puolet käytettiin sellaisenaan ja puolet vahvistettiin maissitärkkelyksellä ja sitruunamehulla. Tekeytyi kuin valssi ja vaahdot sekä tärkkelyksellä, että ilman, kestivät yön yli pöydällä! Lisäksi uunissa marenkipallerot jäivät jopa valkoisiksi ja alkoivat kovettua, hurraa! Pieni makuero vahvistetun ja vahvistamattoman marengin välillä oli tarkkaan maistettaessa huomattavissa, mutta oikeastaan vain kun pääsi kerrankin maistamaan peräkkäin.
Salmiakki: Sain diilattua puhdasta ammoniumkloridia, joka tuli purkissa hienojakoisena suolana. Liuotin suolaa mahdollisimman pieneen vesitilkkaan, että saisi mahdollisimman tinkeän makunesteen. Marenki oli maissitärkkelyksellä sekä sitruunamehulla vahvistettu vaahto ensin ja sen jälkeen  salmiakkiliuos vatkattiin sekaan. Maun mukaan, lisäsi liuosta kunnes sai halutun maun aikaiseksi. Marenki maistui lopulta .. no ... salmiakille. Mutta ilman muuta makua häiritsemässä eli ei laisinkaan lakritsille, mentolille, turkkarille tai anikselle tms, Tavoitteena kakussa kuitenkin oli, ettei muut maut jyräänny täysin. Lisäksi toteutui, että marenki jäi valkoiseksi, kaikissa valmissalmiakkijauheissa ja -murskeissa kun on yleensä joku ruskea tai musta väriaine.

Anna jo se resepti

Lumihalkokakku

Aloita tekeminen edeltävänä päivänä, jolloin tee pohjat, kiisseli ja hillo, sekä kokoa kakku kostumaan jääkaappiin yöksi.

Tarvitset ainakin 3 kpl pohjia, yhden koko 27x34. Niistä tulee kakkuun 6 kerrosta. Riippuen kakun muodosta tarvitaan mahdollisesti 2 annosta marenkia.

Pohja:
3 isoa munaa, painoltaan yhteensä noin 200 g
1,3 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri keskenään kuohkeaksi vaahdoksi. Siis minuutteja, kunnes vaahto on lähes valkoista ja seisoo pystyssä. Sekoita varovasti jauhot sekaan. Kaada pellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Riippuu kakun toivotusta muodosta, mutta tätä kakkua varten tein leivinpaperiin taitokset, jotka pitivät taikinan halutussa pitkulaisessa muodossa.

Kiisseli:
4 ison munan keltuaista
7 dl teetä
1 dl sokeria
4 rkl maissitärkkelystä

Kiehauta vesi teetä varten, ja uuta tee. Vatkaa muna ja sokeri kulhossa kevyesti vaahdoksi, ja vatkaa sitten mukaan maissitärkkelys. Valuta kuuma tee vaahtoon ohuena norona samaan aikaan voimakkaasti vatkaten. Kaada kiisseli kattilaan ja kuumenna hiljaisella lämmöllä. Sekoittele kaiken aikaa vispilällä, kunnes kiisseli saostuu. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä.

Hillo:
800 g kirsikkasosetta
150 g hillosokeria, tai purkin ohjeen mukaan

Valmista sokeripurkin ohjeiden mukaisesti kiinteähkö hillo.

Kokoaminen:

Leikkaa kakkupohjista ensin reunat pois ja sitten kahdeksi pitkäksi, yhtä leveiksi, palaksi. Aseta yksi pohjapala tukevalle alustalle, jolle on laitettu muovikelmua johon kääriä koottu kakku. Levitä pohjalle teekiisseliä. Ota seuraava pohjapala, ja levitä sen toiselle puolelle hilloa. Aseta hillopuoli alaspäin edellisen päälle, ja levitä tämän päälle vuorostaan teekiisseliä. Jatka pinoamista tällä tavoin niin kauan kuin hilloa/pohjia riittää. Saatat tarvita jonkun väliaikaisen tuen pitämään pohjat pinkassa. Kääri koottu kakku tukevasti kelmuun. Aseta painoksi esim, leikkuulauta, jolle voi lisätä vielä painoa jollain esineellä, vaikkapa parilla maitotölkillä. Laita viritys jääkaappiin yöksi kostumaan ja painumaan.

Marenki: 

4 ison munan valkuaista, painoltaan yhteensä noin 100 g

260 g sokeria

4 tl maissitärkkelystä

2 tl sitruunamehua

(n. 1 tl ammoniumkloridia tai vaniljasokeria)

Ota esiin iso kattila ja vatkauskulho, joka istuu kattilaan niin, että kattilan pohjalle saa vettä kiehumaan eikä vesi yllä kulhoon saakka. Pistä vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, kaada valkuaiset ja sokeri vatkauskulhoon. Nosta kulho hiljalleen kiehuvan veden ylle kattilaan. Vatkaa valkuaisia ja sokeria vaahdoksi, kunnes vaahdon lämpötila on 60 astetta, vaahto on kiiltävää, triplannut tilavuutensa ja seisoo terävinä huippuina kun vatkain nostetaan pois marengista. Vatkaa sekaan maissitärkkelys, sitruunamehu, vaniljasokeri ja/tai minimaaliseen vesitilkkaan liuotettu ammoniumkloridi.

Koristelu:
Pystyraidat saa, kun leikkaa tiiviihköksi haloksi kostuneen kakun vinossa kulmassa halki. Eli esimerkiksi lyhyttä sivua katsoen vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Syntyneet palat käännetään pystyyn ja asetetaan vierekkäin muodostamaan lyhyttä sivua katsoen ison kolmion, eli kokonaisuudessaan pitkän pyramidin. Kakun voi toki jättää ihan normaaliksi juntaksi. Kannattaa arvioida kakun kostuneisuudesta, että onko järkeä edes yrittää sählätä pystyraitaa. Jos kakusta tuli hyvin kostea, se on vaikea käsitellä hajoamatta. Jos kakku tuntuu kuivahkolta, niin sitä voi vielä tässä vaiheessa kostuttaa lisää jäähtyneellä teellä. Marenki levitetään päälle vapaasti lusikan ja veitsen avulla esteettisille pyörteille. Päälle pari kirsikkaa tai muuta pientä namia.

Lime-guavamunkit

Rapee reunasta, pehmee keskeltä - limen makua roosaan vivahtavassa pullassa.

Lime-guavamunkit

12 isoa munkkirinkilää

Taikina:
75 g voita
2,5 dl guavamehua, tai muuta hedelmämehua
1 limetti
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
6,5 - 8 dl vehnäjauhoja

Paistaminen ja viimeistely:
500 g kookosrasvaa paistamiseen, eli Cocos-tiiliskivi
3 dl sokeria sokeroimiseen

Valmistus:
Sulata voi mikrossa. Lisää joukkoon mehu. Pese lime huolellisesti kuumalla vedellä ja juuresharjalla. Raasta limen kuorta kulhoon, purista myös mehu mukaan nesteeseen. Tarkista nesteen lämpö, parhaiten sormella tökäten. Lämmitä mikrossa muutama sekunti kerrallaan, kunnes seos on kädenlämpöistä, noin 37 astetta. Murenna ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää suola ja sokeri. Ala lisäämään jauhoja, ensin puoli desiä vispilällä vatkaten, sitten pari desiä vielä vispilällä. Lisää jauhoja parissa erässä käsin, tarpeen mukaan. Vaivaa taikinaa, kunnes siitä tulee notkeaa ja se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi, pari tuntia pimeässä mikroaaltouunissa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikinasta pullia, kohota niitä noin 20 minuuttia liinalla peitettynä. (Puhkaise kohonneeseen pullaan reikä veitsellä ja pyöritä veitsen ympärillä pullasta rinkilä.) Kuumenna kookosrasva pinnoittamattomassa kattilassa 180-asteiseksi ja renkkaa lieden lämpötilaa tarpeen vaatiessa jotta lämpö pysyy mahdollisimman vakaana. Käytä lämpömittaria. Varo kuumaa rasvaa ja pidä lähettyvillä tiivistä kattilankantta, jolla saa tarvittaessa tukahdutettua tuleen syttyvän rasvan. Vettä ei saa joutua rasvan sekaan tai tulipallo hulmahtaa. Paista munkit pari kerrallaan. Nosta raaka pulla varovasti reikäkauhalla kattilaan. Munkkitaikina poreilee kattilassa. Käännä munkki, kun alapuoli on kauniin värinen, paiston puolivälissä. Nosta munkit pois reikäkauhalla tai valuta munkit talouspaperin päällä. Munkkeihin voisi pursottaa jotain täytettäkin, jos on käsillä. Sokeroi viimeiseksi paperipussissa tai lautasella.


Hiivan toiminnan teoriaa: http://www.mv.helsinki.fi/home/kirstinu/Hiiva.html Tää ohje ja kokeiluhan kun lähti siitä, että pakastimesta löytynyt, entinen tuore, hiiva oli koppurainen pala. Lähes kuollut löntti heräsi eloon lämpimällä vedellä ja sokerilla, mutta kysymykseksi jäi, että kuoleeko hiiva lopulta kuitenkin limen happamuuteen. Teoriasta imeytyi tieto, että happamuuden pitäisi itseasiassa edistää hiivan toimintaa. Sivustolta lainaan: "Matalampi pH parantaa taikinan muotoiltavuutta, sillä gluteniinin ja gliadiinin muodostama sitkoverkko pehmenee.". Ja niinpä kävi munkki.

Raparperimantelitorttu

Raparperimantelitorttu

Vuoka: piirakkavuoka halkaisijaltaan 22 cm, pari senttiä syvä.

Pohja:
100 g voita, kylminä nokareina
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/4 dl leivinjauhetta
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja tai vehnäjauhoja

Täyte:
80 g voita, huoneenlämpöisenä
2 kananmunaa
1 rkl kookosjauhoja tai maissi/perunatärkkelysjauhoja
2 1/4 dl mantelijauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi:
n. 4 vartta tai 1 l raparperia pilkottuna
1 rkl sokeria

Valmistus:
Mittaa kulhoon pohjan kuivat ainekset ja sekoita keskenään. Tee taikina nyppien kylmä voi kuiviin aineksiin, kunnes seos on tasaisesti murumaista. Painele taikina vuokaan, peitä kelmulla ja lepuuta tunti jääkaapissa.

Kuori ja paloittele raparperit, ripottele joukkoon ruokalusikallinen sokeria.

Vatkaa täytteen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää yksi muna voimakkaasti vatkaten, vatkaa sitten sekaan kookos/tärkkelysjauho. Lisää toinen muna voimakkaasti vatkaten. Lopuksi vatkaa sekaan mantelijauhot.

Nosta pohja jääkaapista, peitä pohja raparperipalasilla ja lusikoi täyte tasaisesti päällimmäiseksi.

Paista torttua uunin alaosassa 180 asteessa. Torttu ruskistuu helposti, joten paista ensin 25 - 30 minuuttia ja tarkista ulkonäkö. Peitä tarvittaessa kevyesti leivinpaperilla ja jatka paistamista noin 10 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä, yhteensä noin 40 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä, tarjoile viileänä.

Kookoskaviaarijuustokakku

Maustetahnana kookoskaviaari tehtiin jossain internetin ohjeessa suolaista kanacurrya varten, ja oli se siinäkin hyvää. Tuoksu, joka tahnasta sellaisenaan lähti, oli melko makea, kiitos kookoksen, joten lykkäsin tahnaa seuraavan kerran juustokakkuun. Pidän kookoksesta noinniinku periaatteessa, mutta kuivatut kookoshiutaleet on ihan kaameeta tavaraa. Kuivaa jankkua ja rötälettä jää vaan suuhun pyörimään, eikä ne useinkaan viitsi edes luovuttaa makuaan. Tsägällä hiutaleista saa vähän kookoksen tuoksua, ja värjättynä koristeen, mutta dissaan oikeastaan sitäkin käyttöä.
Juustoseos sai lisää kookosta maukseen, ja koska mainittu hiutalekammo, niin makuna raikkaampi kookos ilman hituleita tulee kookoskermalla ja makusiirapilla. Kookoskerma on sellasta tököttiä, että sekin tökkii helposti liiallisesti käytettynä, joten kandee lisäillä välillä maistellen ja vuorotellen siirappia kermaa siirappia kermaa. Etenkin tällaisessa vaahtomassassa maun tasapaino on kiikkerä. Hövelillä tuulella liivatteet vois sulattaa kookosrommiin/likööriin, kuten Malibuun. Pienellä lisävaivalla sai hela hoidosta gluteenittoman, kun ensin pyöräytti kookosjauhoista keksit. Plus että moni kaupan keksi ajaisi helposti muiden makujen yli. Voi pohjan tehdä toki vapaasti mistä tahansa keksinmurusta, mutta suosittelisin jotain mietoa bulkkia, tai Wilhelmiina-keksejä tyyliin.
Maustekaviaarin mausteista voisi mainita, että makeaan käyttöön suhteessa tarvitsee vain vähän mustapippureita. Älä jätä niitä kuitenkaan kokonaan pois, pippurit on suuri osa ideaa. Kookosta ja unikonsiementä tulee suurinpiirtein yhtä paljon, ja paljon, koska ne on massan runko. Korianterinsiemeniä suolaisen kaveriksi jonkin verran. Fenkolia muuten maun mukaan, enemmän kuin pippureita mutta vähemmän kuin kookosta. Fenkolinsiementen idea on aniksen tyyppisessä maussa, joka taas tuo mieleen suomalaisittain lakritsan. Jos on epävarma lopputuloksesta tai syöjien nirsousasteesta, voi juustokakun vierelle varata lakukastiketta, tehdä itse tai ostaa sitä jäätelöille tarkoitettua tötsätavaraa.

Kookoskaviaari

kookoshiutaleita
unikonsiemeniä
mustapippureita
fenkolinsiemeniä

(korianterinsiemeniä suolaiseen versioon)

Hulttiotyyliin:

Pistä tahnaksi.

Insinöörityyliin:
1 dl unikonsiemeniä laitetaan sauvasekoittimen, tai muun tehosekoittimen, kulhoon. Päälle lisätään 1 rkl mustapippureita ja 4 rkl fenkolinsiemeniä. Peitellään lisäämällä 1 dl kookoshiutaleita. Mausteet surautellaan karkeaksi tahnaksi.

Kookoskaviaarijuustokakku

Vuoka: irtopohja, halkaisijaltaan 22 cm

175 g keksejä
75 g voita
50 ml kookoskermaa
300 g tuorejuustoa, maustamatonta
50 ml kookossiirappia (maustesiirappi, esim. Monin)
5 liivatelehteä
0,5 dl nestettä, esim. vettä ja vähän kookoskermaa tai vaaleaa rommia tai kookoslikööriä
2 dl vispikermaa
3 rkl sokeria

Pistä liivatteet likoamaan kylmään veteen. Reunusta irtopohjavuoan reunat leivinpaperilla ja pingota leivinpaperia myös pohjan päälle. Murenna keksit ja sulata voi. Sekoita keksinmurut voihin ja painele irtopohjavuokaan.
Vatkaa tuorejuusto sekaisin pehmeäksi ja ala lisäämään kookoskermaa ja kookossiirappia. Maistele välillä, mutta ota huomioon, että lisäksi tulee kermavaahto, eli juustomassan maku saa olla voimakas. Liuota liivatelehdet kuumaan nesteeseen, ja vatkaa hieman jäähtynyt liivateseos ohuena norona juustomassaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Yhdistä juustomassa varovasti nostellen kermavaahtoon. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa kookossiirappia tai sokeria.
Kaada vaahtoa keksipohjan päälle. Täplitä nokareilla kookoskaviaaria. Lisää loppu vaahto ja sekoittele kevyesti haarukalla niin, että kaviaaria on jokseenki tasalaatuisesti marmoroituna vaahdon seassa.

Kookoskeksit

125 g voita

1 iso muna

3 rkl hunajaa

3 rkl vaaleaa siirappia

1,5 - 2,5 dl kookosjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä voi ja makeutus. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita pieni määrä kookosjauhoja ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa se muna-voivaahtoon ja jatka lisäämällä kookosjauhoja, kunnes taikina on muotoiltavissa. Mitä vähemmän joudut käyttämään jauhoja, sitä parempi, sillä kookosjauhoilla lopputulos on helposti pölisevän kuiva. Kauli ja muotoile pikkuleiviksi. Paista 175C noin 8 minuuttia, kunnes keksit ruskettuvat reunoista.

Mausteet - tyyliin Intia

Paljon: Usein käytetty ja yleensä myös tilavuudessa paljon suhteessa muihin mukaan tuleviin mausteisiin.
Vähemmän: Joko harvemmin käytetty, tai määrältään vähäisempi suhteessa muihin.
Vähän: Harvoin tarpeellinen, tai hyvin vähäisiä määriä käytössä.
Herättele: Paista hetken aikaa, noin kolme minuuttia tai kunnes tuoksuu voimakkaasti, pelkässä rasvassa kovahkolla lämmöllä ennen muiden ainesten ja nesteen lisäämistä.
Hauduttele: Nämä mausteet lisätään ruoanvalmistuksen alkuvaiheessa, mutta eivät tarvitse rasvassa herättelyä.
Viimeistele: Mukaan keitokseen viime hetkellä tai vasta tarjoiluastialle.

	Paljon	Vähemmän	Vähän	Herättele	Hauduttele	Viimeistele
chili	x			x
fenkoli		x			x
hajupihka (eng. asafoetida)			x	x
inkivääri	x			x
jeera (eli juustokumina)	x				x
kaneli			x		x
korianteri, tuore		x				x
korianteri	x				x
kumina			x		x
kurkuma	x			x
laakerinlehti			x		x
lehtipersilja			x			x
mustapippuri		x			x
paprika	x			x
sarviapila (eng. fenugreek)			x	x
sinapinsiemen		x		x
valkosipuli	x			x
vihreä kardemumma		x			x

Intialaiset mausteet

Tällaisilla mausteilla saa aikaiseksi intialaisen tyyppistä ruokaa. Mausteita tulee ruokaan tyypillisesti paljon. Siis paljon painossa ja tilavuudessa. Pari desiä sekoitettua maustemössöä riittää tsägällä neljän hengen kanapataan. Lista on pitkä ja osa mausteista vaikeammin saatavilla, mutta tärkeimmät eli ne mitä käytetään paljon, on nykyään jo helppo hankkia. Väittäisin jopa, että keittiön peruskalustoa.

Peruscurrytahna:

kirkastettu voi eli ghee, tai ruokaöljy
inkivääri, tuoretta tai murskana säilykepurkista
valkosipuli, tuoretta tai murskana säilykepurkista
chili, tuoretta tai murskana säilykepurkista tai kuivattuna lastuna tai jauheena
kurkuma, jauhetta
paprika, jauhetta
jeera, jauhetta
korianteri, siementä tai jauhetta
kaneli, jauhetta tai kuorta
kardemumma, jauhetta tai siemenkotia

Määrät:
Inkivääriä tulee yhtä paljon kuin valkosipulia. Chiliä maun mukaan. Kurkumaa, paprikaa, jeeraa ja korianteria pistetään saman verran toisiinsa nähden, mutta vähemmän kuin inkivääriä ja valkosipulia. Kanelia ja kardemummaa laitetaan kumpaakin vain vähän. Neljän hengen pääruokaan aloittaisin lykkäämällä pannulle 3 rkl inkiväärimurskaa, 3 rkl valkosipulimurskaa, 1 rkl chiliä, kurkumaa, paprikaa, jeeraa ja korianteria kutakin, ja viimeiseksi 1 tl sekä kanelia että kardemummaa. Vapaalla kädellä, silmämääräisesti, varioiden ja maun mukaan. Niin kuin aina. Ja rasvaa sen verta paljon, että mausteseos on tasaista ja kosteaa tahnaa.

Valmistus:
Kuumenna rasva pannulla. Laita siihen ensin valkosipuli, inkivääri, chili, kurkuma ja paprika. Paista pari, kolme minuuttia kunnes tuoksu on voimistunut. Varo polttamasta. Lisää sitten jeera, korianteri, kaneli ja kardemumma. Sekoita kunnolla sekaisin ja paista vielä minuutti. Käytä heti.